Haurauden ja vahvuuden yhtäaikaisesta läsnäolosta

TAIDE 2/2024 Ruotsalaissyntyinen Charlotta Östlund (s. 1973) on jo kauan käyttänyt luonnonmateriaaleja, erityisesti kasveja tai niiden osia pääasiallisena elementtinä herkissä, veistoksellisissa teoksissaan. Hänen havaintonsa olemisesta keskittyvät kaiken elollisen ristiriitaiseen ja muuttuvaiseen luonteeseen, haurauden ja vahvuuden jatkuvaan tasapainotteluun. Luonnosta löytyneet siemenet, terälehdet, heinät ja hiekanjyvät taipuvat hänen käsittelyssään monitahoisiksi yhdistelmiksi vailla selityksiä. Joitakin niistä hän kierrättää […]

Kuvan kevät – omaa näkemystä ja tekemisen iloa

TAIDE 3/2022 Kuvataideakatemian jokakeväinen lopputyönäyttely on viime vuosina ollut menossa arveluttavaan suuntaan. Se on kuvastanut taidemaailman laitostumista ja yhdenmukaistumista viileän elegantteine kokonaisuuksineen. Kuraattorien ja tuottajien lisääntynyt vaikutus on tehnyt aiemmin virkistävän sekavista, jännittävistä ja runsaista kokonaisuuksista hallitun pelkistyneitä.  Yllättäen tämän vuoden Kuvan keväässä tuntuu palanneen usko omaan ilmaisuun ja monimuotoisuuteen. On kuin vapautuksen tuulet olisivat […]

Teoria valtaa alaa taideopetuksessa

TAIDE 1/2022 Vapaiden taiteiden olemukseen kuuluu erottamattomana riippumattomuus, etäisyys muista kuin taiteellisista pulmista. Taideakatemiat ovat perinteisesti puolustaneet ja edistäneet taiteellisten kysymysten pohdintaa ja kannustaneet opiskelijoitaan mahdollisimman syvään ymmärrykseen ja omaan näkemykseen taiteen olemuksesta. Taideakatemioiden aiemmin harvalukuiset opiskelijat saivat siellä keskittyä taiteen sisältöön ja historiaan, intohimosta taiteen tekemiseen ja pohtimiseen. Näin syntyi edellytyksiä ajatukselle sisäisen välttämättömyyden […]

Varjoja valkeassa avaruudessa

TAIDE 1/2022 Tummia utuisia jälkiä paperilla.  Kuin muistumia tapahtumista, arvoituksellisia fragmentteja valkeassa avaruudessa. Osa niistä toistuu muistuttaen toisiaan, on kuin ne tanssahtelisivat loputonta liikettä kadoten lopulta kauas pois yli paperin reunojen. Antti Keitilä on aiemmin teoksissaan tavoitellut valon liikkeitä ja heijastusten eteeristä maailmaa. Nyt hän hahmottaa valoa varjojen kautta, varjojen jotka itsenäisinä muodostavat kokonaisia maailmoja. Varjojen […]

Todellisuuden muuttuvaisesta luonteesta

TAIDE 2/2021 Forum Boxin näyttelyssä neljä taiteilijaa hahmottaa kukin omalla tavallaan todellisuuden ailahtelevaista olemusta. Kristiina Mäenpään teoksessa Murtuma se tarkoittaa tyhjyyteen jääneitä jälkiä jonkin olemassaolosta. Hänen arkkitehtonisia rakenteita noudattava lattiakerrostumansa ei juuri eroa alkuperäisen paikan luonteesta. Jotakin on kuitenkin tapahtunut betonista valetuille levyille, epämääräinen ja silti johdonmukaisesti etenevä halkeama piirtyy hauraana esiin noustakseen aina seinälle […]

Onko kuolleella enää yksityisyyttä?

TAIDE 1/2021 Yle Areenassa on nähtävissä vuosi sitten Docpointissa ensi-iltansa saanut Elina Talvensaaren dokumenttielokuva Neiti Aika. Sen aihepiirin ja dokumentin syntyyn vaikuttaneen asetelman luulisi herättäneen paljonkin ihmetystä ja keskustelua. Niistä ei ole näkynyt jälkeäkään, päinvastoin, elokuva on kerännyt palkintoja ja kehuja lehtiartikkeleissa. Dokumentti sai alkunsa Talvensaaren perheen ostettua huoneiston Käpylän Olympiakylästä. Huoneisto oli kuulunut hieman […]

Havainnoista äänen ja näkemisen lumoa

Taide 5-6/2020 Ehdottomuus ja peräänantamattomuus ovat luonteenpiirteitä jotka tekevät olemisesta monimutkaista mutta luovat samalla edellytyksen elämän ja taiteen yhdistämiseksi. Tinkimättömästi omaa tietään kulkevat avantgardetaiteilijat löytävät tavallisesti paikkansa marginaalin vapaudessa, näin myös muusikko ja äänitaiteilija Mika Vainio (1963-2017). Marginaali itse valittuna suhtautumistapana todistaa intohimosta aiheeseen ja sen asettamisesta keskiöön vaihtoehtona taidemaailman usein pinnallisen tyhjille kuvioille. Avantgarden […]

Sattumasta arjen runoutta

TAIDE 4/2020 Taiteessa niin kuin elämässäkään havainnon merkitystä ei voi liikaa korostaa.  Pienten asioiden huomaamisesta ja niiden asettamisesta uuteen järjestykseen kasvaa ennalta arvaamattomia saman todellisuuden uusia osia. Uudessa järjestyksessä pienet asiat saavat ansaitsemansa suuren tarkoituksen. Siihen tarvitaan hiljaisuutta ja keskittymistä. Silloin sattumallekin on helpompi antaa sijaa. Se mistä ei vielä hetki sitten ollut tietoakaan saattaa saada […]

Saviruukut vertauskuvana olemisen hauraudesta

TAIDE 3/2020 Tunne läsnäolosta ja pysähtyneisyydestä  hallitsee hiljaisten hahmojen joukkoa. Niiden ikiaikaisen arkaainen olemus ja poltetun saven lasitteen himmeä hohto murrettuine sävyineen vievät ajatuksen kauas antiikin maailmaan.  Nämä suurimmillaan lähes ihmisen kokoiset saviveistokset voisivat olla ruukkuja, ne ovat sisältä onttoja ja kurottavat kohti yläilmaa. Ne voisivat olla tarkoitettuja säilyttämään ainetta mutta toisaalta niiden toisinaan oudosti vääristyneet muodot […]

Värien maagisesta olemuksesta

TAIDE 2/2020 Värien vuorovaikutus on läsnä kaikkialla siellä missä valoa esiintyy. Taiteessa pigmenteistä rakentuvaan aineeseen on kautta aikojen kiteytynyt maalauksen syvin olemus. Maalaustaiteessa sen osa on ollut muodostaa konkreettinen pinta, jonka fyysisten ulottuvuuksien vaihteluilla luodaan struktuureja ja erilaisia tiloja. Värien luomat aistimukset  eivät kuitenkaan rajoitu vain konkreettiseen materiaan vaan syntyvät myös aineettomista tihentymistä. Näihin on jo […]