TAIDE 2/2020 Värien vuorovaikutus on läsnä kaikkialla siellä missä valoa esiintyy. Taiteessa pigmenteistä rakentuvaan aineeseen on kautta aikojen kiteytynyt maalauksen syvin olemus. Maalaustaiteessa sen osa on ollut muodostaa konkreettinen pinta, jonka fyysisten ulottuvuuksien vaihteluilla luodaan struktuureja ja erilaisia tiloja. Värien luomat aistimukset eivät kuitenkaan rajoitu vain konkreettiseen materiaan vaan syntyvät myös aineettomista tihentymistä. Näihin on jo kauan keskittynyt kokeellista liikkuvaa kuvaa ja ääntä tekevä Pekka Sassi. Tämänkertainen näyttely Moving Colours on jatkoa edelliselle, kolme vuotta sitten myös galleria Heinossa esillä olleelle installaatiolle. Silloin värit olivat vielä sidottuja geometrisen ankariin muotoihin ja konstruktivistisen ja minimalistisen maalaustaiteen pohdintoihin. Kuluneet vuodet ja kokeilut ovat johtaneet yhä abstraktimpaan ilmaisuun, nyt tiukasti järjestäytyneet muodot ja ankaruus ovat suurelta osin kadonneet ja jättäneet jälkeensä intuitiivisen muuttuvaisen värimaailman. Koko seinän mittaisessa projisoinnissa pääosassa ovat värähtelevän utuiset väripinnat, jotka väliin yhä järjestyvät muodon aavistuksiksi. Nyt kyse on toisenlaisesta rajaamisesta ja arkkityyppisistä pehmeän pyöreistä tai ovaaleista muodoista. Ääriviivoista on tullut värin intensiteettiä yhteen kokoava elementti, niiden hidas liike synnyttää jatkuvan muutoksen kautta yhä uusia sävyjen kohtaamisia. Viivan paetessa aiempaa täsmällisyyttä unenomaiseksi väriusvaksi se samalla luo yhä lumoavampia tiloja valon yhtyä väriin. Tuskin havaittavat siirtymät seuraavat hitaasti toisiaan, valon hohde luo sijaa värin jatkuvalle verkkaiselle liikahtelulle.
Tätä päättymätöntä hitaan havainnon ylistystä säestää Sassin itse sähkökitaralla aikaansaama äänimaailma. Sekin on edellisen näyttelyn jäljiltä seestynyt vaistonvaraiseksi ääneksi vailla vähääkään tietoista sävelkulkua. Vähäeleisen äänimaailman luoma tunne läsnäolosta asettuu vuoropuheluun taianomaisen, määrityksiä kaihtavan visuaalisen runouden kanssa.
Projisoinnin lisäksi esillä on viereisessä tilassa pysäytyskuvia siitä. Suuret neliskulmaiset lambda-vedokset kiiltävine pintoineen kiteyttävät värikokemuksen ja suovat mahdollisuuden syventyä yksittäisiin katoaviin hetkiin. Niiden hypnoottinen voima tiivistyy värin aavistettavissa oleviin tihentymiin ja muodostaa vastustamattoman kudelman täynnä ihmetystä määrittelemättömän edessä. Sassin värimaailmojen maagista herkkyyttä on mahdoton sanoin ilmaista, kiinnostavalle taiteelle luonteenomaiseen tapaan sen kokee vaistonvaraisesti tulkintojen ulottumattomissa.