TAIDE 3/2012 Persia, vuodesta 1935 Iran, on modernin kulttuurin vanhimpia alkulähteitä. Persiasta tuli suurvalta jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua kuningas Kyyroksen aikana. Arabit valloittivat maan 600-luvulla ja sitä myötä persialaisten uskonto zarathustralaisuus joutui väistymään islamin tieltä. Islamilaiset ominaispiirteet alkoivat tuolloin yhdistyä perinteiseen persialaiseen taiteeseen ja arkkitehtuuriin.
Persian vanhoissa kaupungeissa kerrostumat koostuvat muinaisen historian aikaisista rakenteista ja vuosisatojen kuluessa rakennetuista islamilaiseen kulttuuriin kiinteästi sidoksissa olevista uskonnollisista rakennuksista.
Kun lopputalvesta vuosikymmenten odotuksen jälkeen viimein pääsin näihin tarunhohtoisiin paikkoihin, todellisuus osoittautui kuvitelmiakin ihmeellisemmäksi. Kaupunkien olemusta määrittävät eri ajoilta peräisin olevat moskeijat huikeine koristettuine turkoosinhohtoisine kupoleineen ja minareetteineen. Muurien sisällä avarat rukoussalit ympäröivät avopihoja, joiden vesialtailla on estetiikan ohella tärkeä merkitys rukousrituaaleja edeltävälle puhdistautumiselle. Islamilaisen ajattelutavan mukaan ihmisen ei tule jäljentää eläviä olentoja, joten kuvakieli on abstraktia ja perustuu etupäässä ornamentiikkaan. Rakenteellinen koristelu koostuu suippokaarista, mosaiikeista, stukkokoristeista ja stalaktiittimaisista reliefeistä. Kalligrafisesti esitetyillä Koraanin säkeillä on myös keskeinen osansa islamilaisessa taiteessa.
Kulttuurille luonteenomaisia ovat satoja vuosia vanhat katetut basaarit, joiden loputtomat käytävät ornamenttien tai maalausten peittämine kaartuvine holveineen ovat kuin suoraan saduista. Tai hammamit, kylpylät, joissa ennen aikaan kylpemisen lisäksi seurusteltiin ja hoidettiin liikeasioita. Ne sijaitsevat usein moskeijan ja basaarin lähistöllä. Niiden erisävyiset sinisen ja turkoosinhohtoiset kaakelit ja mosaiikit on rytmisesti koristettu lukemattomin ornamentein, jotka entisestään korostavat vaihteluita veden ja valon heijastuksissa. Kylpylöiden katoilla on erikokoisia kupoleita, jotka orgaanisen rytmisesti myötäilevät rakennuksen muotoja. Aukkoineen ja lasipyörylöineen ne muodostavat luonnonmukaisia ilmanvaihtokanavia.
Vaikutusvaltaisten kaupunkilaisten ennen asuttamat perinteiset rakennukset, khane sonnati, ovat monitahoisia sisäpihoineen, joissa luonteenomaisia vesialtaita ympäröivät vanhat puut ja istutukset. Niiden ympärillä eri kerrokset muodostavat sokkeloisia vaikuttavia tiloja, joita määrittävät pylväiköt, holvikaaret ja lukemattomat korkeat porrasaskelmat. Seiniä ja kattoja koristavat hienostuneet reliefit, ornamentit tai miniatyyrimaalaukset.
Tuulitorni, badgir, on persialaisten tuhansia vuosia sitten kehittämä nerokas rakenne, joka vangitsee tuulen ohjatakseen sen syvälle maan alle viilentämään rakennuksen ilmaa. Tornit kohoavat kohti taivasta minareettien tavoin ja luovat pelkistyneen elegantilla olemuksellaan aineettomuuden henkäystä muuten matalaan arkkitehtuuriin.
Kuninkaalliset palatsit ja paviljongit satojen vuosien takaa sijaitsevat keskellä puistoja, joita hallitsee rakennuksen eteen rakennettu laaja vesiallas. Vedestä heijastuvat terassin pylväiden lisäksi vanhat korkeat puut, jotka pysyvät hengissä geometrisesti rakennetun ympäröivän kanavajärjestelmän avulla. Suuret ylelliset salit luovat hengästyttäviä näkymiä Persian historiaan, monitahoisten koristeltujen kaarielementtien lisäksi niitä hallitsevat jättiläismäiset freskot ja miniatyyrimaalaukset, joissa kuvataan Persian maineikasta ja dramaattista menneisyyttä.
Persialaisen puutarhan juuret ovat ajatuksessa maanpäällisestä paratiisista. Sitä hallitsee zarathustralaisille olennainen veden ja valon merkitys. Geometrinen allasverkosto jakaa puutarhan neljään osaan, chahar bagh, joiden tarkoituksena on luoda henkisyyden ja levollisuuden tila.