TAIDE 2/2021 Forum Boxin näyttelyssä neljä taiteilijaa hahmottaa kukin omalla tavallaan todellisuuden ailahtelevaista olemusta. Kristiina Mäenpään teoksessa Murtuma se tarkoittaa tyhjyyteen jääneitä jälkiä jonkin olemassaolosta. Hänen arkkitehtonisia rakenteita noudattava lattiakerrostumansa ei juuri eroa alkuperäisen paikan luonteesta. Jotakin on kuitenkin tapahtunut betonista valetuille levyille, epämääräinen ja silti johdonmukaisesti etenevä halkeama piirtyy hauraana esiin noustakseen aina seinälle saakka. Vähäeleinen estetiikka tihentää vaiteliaisuudellaan ilmaisua, tyhjyys terävöittää aisteja ja muuttuu lähes fyysiseksi läsnäolon tunteeksi.
Maija Blåfieldin palkittu kokeellinen dokumenttielokuva Fantastic vuodelta 2020 näytetään nyt poikkeusajan ylellisyytenä suurella kankaalla yläkerran pimeällä parvella. Blåfieldin taiteellinen maailma koostuu olemisen pienistä yksityiskohdista, todellisuudessa esiintyvien asioiden huomaamisesta ja niiden järjestämisestä uudelleen. Hän suhtautuu ihmiseen ja ympäristöön lempeän avoimella uteliaisuudella, joka käsittää myös todellisuuden näennäisen oudot ja absurdit ulottuvuudet. Tekstillä on kuvien lisäksi ollut suuri merkitys käsitteellisten kerrostumien saattamisessa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Fantastic eroaa aiheeltaan Blåfieldin aiemmista elokuvista, intiimi muistiin ja läheisyyteen perustuva todellisuuden pohdinta on muuttunut sen hahmottamiseen illuusion ja ulkopuolisuuden kautta. Elokuvassa entiset pohjoiskorealaiset muistelevat suljetussa maailmassa salaa näkemiään länsimaisia elokuvia ja niiden muokkaamaa käsitystään todellisuudesta maansa rajojen tuolla puolen. Vailla todellista tietoa ja kokemusta ulkomaailmasta heidän käsityksensä rajoittuu scifin ja populaarikulttuurin luomiin fantasioihin. Vapauden ja etenkin sen puutteen vaikutus ihmisen elämään ja sen hahmottamiseen osana historiallista ja kulttuurista kokonaisuutta tulee harvinaisen selväksi.
Ajatus vapaudesta on paradoksaalisesti kaiken aikaa läsnä omaperäisen elokuvan todellisuuden ja harhan kuvallisissa kohtaamisissa. Arkinen puhe säestää liikkuvan kuvan asteittaisia muutoksia, todenmukaiset ankeat kaupunkinäkymät abstrahoituvat vähitellen unenomaisiksi harsoisiksi usviksi. Yön pimeydessä taivaasta puhkeaa liikkuvia valoja tai jättiläismäisten anonyymien rakennusten ikkunoista heijastuvia rytmisiä valonhehkuja. Lumisateen hiljentämät luontonäkymät saavat outoja piirteitä ja maailmaa tarkkaillaan sivustakatsojana, kuin salaa. Harmaat ohikiitävät ihmiset kadulla muuttuvat vähitellen virityskuvan kaltaiseksi abstraktiksi värimaisemaksi, jonka terävät muodot pakenevat lopulta ääriviivojaan. Syntyy lumoavan kauniita, väreilevän usvaisia värien kohtaamisia. Erilaiset häiriöt, poikkeamat ja maagiset muuntumat ovat luonteva osa elokuvaa, jonka luonnetta korostaa vähäeleisen herkkä ja muuttuvainen äänimaailma. Arkipäiväisen epätodellisesta lähtökohdasta huolimatta todellisuus ja illuusio ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa Blåfieldin elokuvassa, joka runollisella estetiikallaan luo lohdullisen ehdotelman mielen vapaudesta.
Vaikuttavaa estetiikkaa esittää myös Jarkko Räsänen kokeellisella lyhytelokuvallaan Scan gallerian studiossa. Siinä hän on ohjaillut algoritmien avulla mustavalkoisten kuvien sisältöjä tiivistämällä niitä erimittaisiksi viiruiksi. Osia todellisuudesta hahmottuu väliin viirujen lomasta vain kadotakseen jälleen valkeana hehkuvaan päättymättömässä liikkeessä olevaan unenomaiseen raitojen riviin heijastuksineen. Liikkuvan kuvan magiaa voimistaa aavistuksenomaisen äänimaailman hypnoottinen humina.
Hanna Råstin näyttelyosuus Perfect Views vaikuttaa ensi näkemältä lupaavan aineettomalta ja häilyväiseltä. Lähemmin tarkasteltuna vaikutelma muuttuu, kiinnostavista lähtökohdista huolimatta teoksista välittyy kaavamaisuus ja jähmeys. Niiden myötä teoksista katoaa se sattuman ja horjahdusten käsitteellinen taikavoima, jonka Råst tekstissään kertoo tavoitteekseen. Esimerkiksi mobilen valokuvien herkät aihelmat latistuvat muodon ja raskaan materian täsmällisyyden alle. Täydellisyyden tavoittelu on harvoin eduksi määrittelemättömyyteen ja käsitteellisyyteen pyrkivässä ilmaisussa.