Riippumattomuuden ja näkemyksen välttämättömyydestä

TAIDE 1/2019 Galleria Huudon suuri merkitys taidekentän monimuotoisuuden varmistajana korostui entisestään sen ollessa menettämässä toimintamahdollisuuksiaan Jätkäsaaressa. Galleria on kuitenkin erilaisten vaiheiden jälkeen lyhyessä ajassa asettunut luontevasti uusiin tiloihinsa, vaikka niiden jakamisessa onkin vielä miettimistä. Irtoseinät tilanjakajina eivät ole hyvä ratkaisu, ne luovat irrallisina elementteinä teoksille ja tilaan ylimääräisen rasitteen. Alkuvuoden ensimmäiset neljä näyttelyä osoittavat epätasaisuudessaankin riippumattomuuden merkityksen taiteen elinvoiman säilyttämiselle. Se tarkoittaa ilmaisun, vajavaisenkin, ensisijaisuutta suhteessa kaikkeen siihen aineelliseen viimeistelyyn, joka sisällön kustannuksella helposti valtaa sijaa nykytaiteen näyttämöillä. Keskeneräisyys ja ulkoisen muodon haparoivuuskaan eivät välttämättä ole esteitä taiteen herättämille ajatuksille vaan saattavat pikemminkin korostaa taiteen muuttuvaista ja pohtivaista luonnetta. Toisin sanoen syventymistä sisältöön, jonka saama muoto muuttuu näkemyksen mukaan. 

Esimerkiksi Anna Seppälän sarjakuvanomaisista piirustuksista ja niihin liittyvistä teksteistä piirtyy luonnoksenomainen ja elävä kuva erityislapsen kokemasta arjesta. Havainnollisten piirrosten sisältämät tilanteet esitetään rajattuina todellisuuden fragmentteina, joista jokainen toimii eräänlaisena päiväkirjamerkintänä. Kuvien keskittynyttä luonnetta tukevat tekstit, jotka lakonisessa lyhykäisyydessään kiteyttävät tarkasti kunkin tapahtuman. Kun sanoja ei välttämättä löydy, on lapsen helpompi hahmottaa olemistaan ja ympäristöään kuvien avulla. Seppälän teoksissa pääpaino on spontaaneista kuvista vahvasti välittyvässä läsnäolossa, kiintymyksessä ja huolehtimisessa. Ne on tehty sisäisestä välttämättömyydestä, estetiikan ja muotoseikkojen ulottumattomissa.

Thomas Westphalin taiteen lähtökohdat kumpuavat arkeen liittyvien havaintojen voimasta. Niissä painottuu performanssille ominainen keskittynyt läsnäolo hetkessä, irrallaan muusta todellisuudesta. Hänen läsnäolonsa on kuitenkin luonteeltaan aineetonta, se välittyy liikkuvan kuvan kautta. Aiheissa korostuvat päättymätön liike ja jatkuva muutos, vailla varsinaista päämäärää. Niissä tulee kuitenkin esiin materiaalin ja työn keskeinen merkitys. Huudossa esillä olevat teokset tuovat mieleen elävän luonnosvihon, ideoiden toteutus on tehty huolella mutta kokonaisuudesta tulee fragmentaarinen. Kukin teoksista ansaitsisi itsenäisen elämän jolloin niihin kaikkiin liittyvä keskittyneisyys ja maalauksellisuus pääsisivät oikeuksiinsa. Nyt niiden kohtaaminen pienessä tilassa on kuin moneen eri katkelmaan syventymistä peräjälkeen. Syventymistä siksi, että Westphalin kuvallinen kerronta on hypnoottista ja valloittaa lakonisella vähäeleisyydellään. 

Tilan keskellä valossa kylpevä pöytätaso on peittynyt ruuveihin. Vähitellen röykkiöt pienenevät anonyymien käsien ojentuessa poimimaan ruuvin kerrallaan äänettömyyden vallitessa. Vain ruuvien vaimeat kilahdukset toisiaan vasten säestävät muuten hiljaisen määrätietoista jatkuvaa liikettä. Lopulta vain todelliset ruuvit pöydällä jäävät jäljelle ja varjonkaltainen liikkuva kuva alkaa alusta. Seinällä entisajan mekano-rakennussarjoista muistuttavat puiset rakenteet tekevät kulmikkaita liikkeitään pyörien tauotta akselinsa ympäri, heijastettuina mustaa taustaa vasten. Vaikutelma on täydellisen meditatiivinen, seinään maalatut varjot hämärtävät ratasten ääriviivat ja pehmentävät äänettömän kokemuksen unenomaiseksi. 

Pienessä monitorissa romantiikan inspiroima luontokokemus veden äärellä saa urbaanin tulkinnan. Peilityynen veden pinta, auringon sammuvien säteiden värjäämä yötaivas taustanaan, rikkoutuu tumman kaivinkoneen etenemiseen varjon lailla sen tasoittaessa kapeaa maasoiroa keskelle ulappaa. Koneen liikkeet toistavat vastapäisen seinän ratasten pehmeää kulmikkuutta, kuin kyseessä olisi outo uuden ajan mekaanisesti liikehtivä ja suureksi venähtänyt pitkäkaulainen lintu, niin ikään oudossa puuhassaan. Westphalin näyttelyn, Diachronical I, toinen osa tulee olemaan esillä Muu galleriassa helmi/maaliskuussa.