Näyttelyteksti Päivi Sirénin näyttelyyn Forum Boxissa keväällä 2017
Päivi Sirénin taiteellinen maailma on valon ja hiljaisuuden merkitsemä. Hänen maalauksensa ovat abstraktissa vähäeleisyydessään sukua minimalismille mutta kaukana sitä leimaavasta viileästä persoonattomuudesta. Sirénin värimaailma on hienostuneen hillitty. Siihen mikä ensi silmäyksellä vaikuttaa pysähtyneeltä kätkeytyy kuitenkin runsaasti sisäistä dramatiikkaa.
Pohjaväri saa lopullisen olemuksensa lukemattomien värikerrosten tiivistymänä. Monokromaattinen tausta pohjanaan varsinaiseen pääosaan kohoaa viiva. Sirénin viiva syntyy puuvärikynillä ja on olemukseltaan johdonmukainen. Ennalta päätetyt viivojen verkostot saattaisivat järjestelmällisyydessään jäädä staattiseksi kertaukseksi mutta osoittautuvat joksikin aivan muuksi. Viivat ovat täsmällisyydestään huolimatta luonteeltaan orgaanisen hengittäviä, ne on piirretty pehmeällä otteella. Kaikessa koruttomuudessaan ne heijastavat mielenliikahduksia ja mukautuvat kankaan pieniinkin muutoksiin. Vieri vieressä ne näyttävät väliin tihentyvän, vain erottuakseen toisistaan taas selvemmin. Kaikessa keveydessäänkin ne ovat osoitus peräänantamattomuudesta ja ankarasta ponnistelusta. Niiden loputon toisto viittaa myös meditatiiviseen mielen tyhjentämiseen ja sen kautta avautumiseen jollekin vielä määrittelemättömälle. Viivojen luomista rakenteista muodostuu yhdessä ulkoisesti geometrisen ankaria mutta samalla ilmavia tiloja. Määrittämisen sijasta ne luovat pikemminkin aavistuksen siitä, mille ei ole sanoja. Syntyneet tilat ovat sukua usvaan verhoutuneen näkymän arvoituksellisuudelle, täynnä hiljaista lupausta.
Pienet sarjalliset piirustukset eroavat harmaanvalkeassa graafisuudessaan maalausten tummasta levollisuudesta. Ympyröiden keveys taustaansa vasten syntyy niinikään pehmeistä viivoista, jotka kohtaavat toisensa erilaisista kulmista. Tuskin havaittavat siirtymät ohjaavat katsetta ja muistuttavat valon heijastuksista perspektiivin vaihtuessa. Viivat pyrkivät kauttaaltaan ulos pyöreän muodon säännöllisyydestä ja utuistavat vaikutelmaa vastakohtana kulmien geometriselle jyrkkyydelle. Pienistä teoksista syntyy väreilevän harmoninen kokonaisuus, kuiskauksen kaltainen herkkä ajatelma.