TAIDE 1/2018 Helsingin entisellä teurastamoalueella avautui marraskuussa uusi yksityinen taidehalli, Kohta. Tiilirakennuksen yläkerrokseen huolella remontoitu tila on avara kuutio, jonka ohessa on pimennettävissä oleva studio. Erityisenä yksityiskohtana on mainittava ylös kavutessa portaikon päätyseinän syvän vihreä kiiltoväri, joka vastakohtana taidetilojen kliinisille epäväreille jo saapuessa herättää näkemään. Näyttelysalin loisteputkien tuskallisen kirkas valo vaihtuu toivottavasti valoisampana vuodenaikana kattoikkunoiden mahdollistamaan päivänvaloon.
Avausnäyttelyillä alleviivataan paikan luonnetta: tänä päivänä epätavallista keskittymistä hiljaiseen pohtivaan ilmaisuun. Aloitus lupaa paljon. Ulkona maassa lepää sisäänkäyntiä estämässä äskettäin kaadettu puu. Sen rooli on keskeinen suomalaisen Ruotsissa asuvan Juha Pekka Matias Laakkosen (s.1982) käsitteellisessä teoksessa Osan otto. Mänty on kyllä kaadettu teosta varten mutta tarkoin valitusta paikasta osana harvennusta. Sisällä ison näyttelysalin lattialla on näyttelyn ainoa, pieni teos. Sen osat ovat muistumia puun elämästä, sahanpurua koottuna pyramidiksi ja tämän yllä rungon osasta koveraksi veistetty kulhonomainen kappale. Kummallakin näistä muodoista on osansa elämän ja henkisyyden symboliikassa. Osilla on paljaassa kalpeudessaan myös vertauskuvallisia ulottuvuuksia, jotka ihmisen rakentamassa urbaanissa ympäristössä korostavat orgaanisen luonnon haavoittuvuutta ja muuttuvaisuutta. Ajatuksen tasolla puusta erotetut osat olisi mahdollista liittää toisiinsa uudestaan ja palauttaa näin puu ideaksi itsestään. Ulkona maassa makaavan puun pää on varoen veistetty kulhon vastakappaleeksi ja siitä irtautunut sahanpuru on saanut jäädä maahan paikalleen kuin muistona ajatuksen ja siihen liittyvän teon merkityksistä. Kaiken kaikkiaan kyse on hitaasta ja monitahoisesta prosessista joka kaiken kiinnostavan taiteen tavoin ottaa osakseen epävarmuuden eikä määrittele olemisensa päätöspistettä.
Studion video kuvaa performanssia, jossa eteläafrikkalainen Donna Kukama (s.1981) keskellä avointa kenttää Kenian Nairobissa punaa huuliaan. Brittivalloittajia vastaan tehtyyn kapinaan liittyvä muistokokous on päättymässä. Punaaminen yltyy hallitsemattomaksi, pian niin kasvot kuin kädet ovat punaisen värin peitossa. Huulipuikkoa käsitellessään Kukama haastaa katseillaan selkänsä takaa hitaasti vaeltavaa jatkuvaa virtaa vanhempaa väkeä kuin lisätäkseen provokaation tehoa. Parhaimpiinsa pukeutunut väki luo häneen kummastuneita katseita mutta jatkaa tyynesti matkaa. Lopulta Kukama seisoo hiljaa silmät suljettuina ja punatut kämmenet ylöspäin, marttyyrin elkeet sekoittuvat itsetietoiseen uhmaan. Teoksen symbolinen sanoma kommentoi sitä jatkuvaa epätasapainoa, joka koettelee niin yksilöiden kuin kansojen haurasta itsemääräämisoikeutta, etenkin teollistuneiden maiden ulkopuolella.
Taidehallin toinen näyttely, Ordered Equivocations, avautui tammikuussa. Venäläinen Moskovassa asuva Olga Chernysheva (s. 1962) on tehnyt taidetta videon, valokuvan ja piirustusten muodossa kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän löytää merkityksensä arjesta, sen yksityiskohdista ja näennäisen vähäpätöisistä tapahtumista. Täällä hän esittää sarjan videoita, Screens, joka on jatkuvasti täydentyvä kokoelma liikkuvaa kuvaa aina vuodesta 2010. Videot ovat lyhyitä, luonnoksenomaisia katkelmia eikä niihin liity ääntä. Niiden luonne, myös yksityiskohtien painotuksessa on sukua varhaiselle kokeelliselle elokuvalle ja jättää sen tapaan tulkinnan täysin avoimeksi. Liikkuvaa kuvaa täydentävät kuhunkin videoon liittyvät tekstit, joissa Chernysheva pohdiskelee aiheitaan ja niihin johtaneita ajatuksiaan eri näkökulmista. Hän kerää havaintoja näkemästään ja lukemastaan ja luo niistä eräänlaisia ehdotelmia toisenlaisesta tavasta nähdä ja yhdistää asioita vapaana totutuista hahmottamisen hierarkioista. Näin videoiden aiheena on oikeastaan korostaa läsnäolon ja näkemisen tärkeyttä, ajatusta siitä miten läheltä ja pienestä suurimmat merkitykset lopulta löytyvät. Kuva-aiheet löytyvät tavallisen kansan parista tai melankolisen autiuden värittämistä näkymistä kaduilta tai junanradan varrelta. Silti ne pystyvät luomaan vaikutelman voimakkaasta läsnäolosta. Tarkalla otteellaan hän kiteyttää jokapäiväisestä elämästä tuokioita, joihin tiivistyy monenlaisia merkityksiä. Nämä merkitykset ovat usein sivussa siitä mihin yleinen huomio tapaa kääntyä.
Näin esimerkiksi Gizan pyramidien juurella Chernysheva kohdistaa katseensa ilmassa leijaileviin muovirepaleisiin muistomerkkien sijasta. Niiden eteerinen liikehdintä vuosituhansia vanhojen pyramidien ympärillä luo videoon monitahoista runollisuutta, jossa hetkellisyys osoittelematta kietoutuu synkempiin sävyihin ihmisen tekojen jälkinä. Toisessa videossa tanssitaan villisti hyytävässä talvimaisemassa, toisissa taas tiivistyy ihmisen tai linnun yksinäisyys ja haavoittuvaisuus. Kun aiheet tällä tavoin käsittelevät hienovaraisen eksistentiaalisiakin ajatuskulkuja on niiden esitystapa valotauluina räikeä vastakohta sisällölle. Jatkuvasti katoava ja uudelleen ilmestyvä liikkuva kuva samoin kuin tekstin myös jatkuva vaihtuminen englannista venäjäksi ja takaisin tuovat mieleen mainostaulujen levottoman liikkeen. Tämä on täysin vastakkaista liikkuvan kuvan herättämille ajatuksille ja koettelee ankarasti videoiden keskittyneisyyttä. Seinien maalaaminen eri värein taiteen taustaksi tuntuu muoti-ilmiönä olevan väistämätöntä tämän päivän museoissa ja gallerioissa, niin täälläkin. Miksi?
Videoiden lisäksi Chernysheva esittää hiilipiirroksia, muun muassa luonnoksia videoiden toteutusta varten. Sarja pysähtyneitä tuokiokuvia muistuttaa vähäeleisiä kiteytyneitä kohtauksia elokuvasta teksteineen. Ero on huomattava kun teksti on erikseen suomennoksena venäjästä luettavissa yhtenä kokonaisuutena ja samaan aikaan on mahdollista keskeytyksettä tarkastella piirrosta. Teksteistä tulee näissä tutkielmissa lyyristä pohdintaa yhdessä pelkistyneen herkkien ja tiheiden havaintojen kanssa.
Pienessä studiohuoneessa on yhtenäinen kokoelma hiljaisia hiilipiirroksia. Niiden välittämä vaikutelma täyttyy melankolisesta läsnäolosta. Odotus ja ohikiitävät hetket kuvastuvat tummasävyisiin kuviin, joissa liikutaan lähtemisen ja saapumisen unenomaisissa tunnelmissa.