TAIDE 2/2010 Jo parinkymmenen viime vuoden ajan on Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin ollut suunnitteilla taidekeskus joka kokoaisi yhden katon alle nykytaidetta Thaimaasta ja muista maista. Päätös taidekeskuksen rakentamisesta tehtiin lopulta vuonna 1995 kun Bangkokin silloinen kuvernööri allekirjoitti suunnitelman. Hanke mutkistui kun hänen seuraajansa piti tärkeämpänä luoda lisää kaupallisia tiloja. Vaadittiin lukemattomia taiteilijoiden paraateja, mielenosoituksia ja kokouksia ennen kuin se alkoi taas edistyä. Lopulta 2004 virkaan astunut kuvernööri päätti alkuperäisen suunnitelman puolesta ja elokuussa 2008 The Bangkok Art and Culture Centre (BACC) viimein avattiin yleisölle.
Rakennus sijaitsee Bangkokin sydämessä lähellä Siam Squarea joka on pulppuava nuorisokulttuurin ja -muodin mekka. Taidekeskus on suorassa yhteydessä maan yllä kulkevan skywayn National Stadium-asemaan. BACCn on suunnitellut bangkokilainen arkkitehtitoimisto Robert G. Boughley and Associates Co., Ltd. Minimalistisissa kaartuvissa muodoissa löytyy viitteitä niin Guggenheimiin kuin Kiasmaan. Kerrokset kiertävät taloa jättäen keskitilan osittain pyöreäksi atriumiksi joka lisää avaruuden tunnetta. Liukuportaat ja alempien kerrosten lasein eristetyt pienet putiikit tekevät kuitenkin vaikutelmasta tavaratalonomaisen. BACC:n olemusta ja tehtävää määrittävät myös ulkopuolelle sijoitetut pysyvät taideteokset jotka kaikki kolme eri tavoin sitovat sitä ympäröivään todellisuuteen. Rakennuksessa on yhdeksän kerrosta joista kolme ylimmäistä ovat varsinaisia näyttelytiloja.
Niistä ylimmässä oli tammikuussa esillä laaja otos prinsessa Maha Chakri Sirindhornin matkoillaan ottamista valokuvista. Thaimaan kuningashuone on tunnettu taiteen tukijana, kuningas Bhumibol Adulyadej (Rama IX) itse harrastaa aktiivisesti musiikkia ja maalaustaidetta. Prinsessa on kuvannut havaintojaan pelkistyneeseen tapaan jossa yksityiskohdat usein nousevat pääosaan. Töiden määrä oli kuitenkin ylitsepursuavan runsas.
Toinen laajamittainen näyttely oli japanilaisen nykytaiteen katsaus, Twist & Shout. Useimmat taiteilijat edustivat Japanin nuorta polvea mutta mukaan mahtui myös muun muassa Venetsian biennaalissa 1993 läpimurron tehnyt Kusama Yauoi (s. 1929). Hänen punaisia pisteitään nähtiin lattiassa ja seinissä samoin kuin jättiläismäisinä palloina ilmassa. Muuten teoksissa näkyivät vahvasti tämän hetken pirstaleisuus ja siteet populaarikulttuuriin. Paljon oli videoinstallaatioiden ohella räikeitä värejä ja muovia. Yanobe Kenji oli rakentanut kokonaisen valtavan robottien huvipuiston jonka karuselli taukoamatta pyöritti keltaisiin avaruusasuihin suojautuneita pikku olentoja. Kiasman ARS06:ssakin esiintyneeltä Odani Motohikolta nähtiin sadunomainen video jossa puun oksalla istuvan saparopäisen tytön olemus saa hänen laulaessaan outoja piirteitä. Miyajima Tatsuon vaikuttavassa pimeässä huoneessa hohtivat loputtomat rivit neonsinisiä numeroita. Kokonaisuudessaan näyttely oli erinomaisen hyvin koottu.
Todellisuus esittäytyi seuraavan kerroksen Kumjing-projektissa. Thaimaan ja Burman rajalla elää lukematon joukko ihmisiä täysin vailla minkäänlaisia ihmisoikeuksia. Heidät on leimattu prostituoiduiksi, huumekauppiaiksi, varkaiksi ja sairauksien levittäjiksi. Jotkut heistä ovat projektin myötä saaneet mahdollisuuden yhdessä taiteilijoiden kanssa valmistaa suuria nukkeja paperimassasta. Nämä ovat pelkistyneitä ihmisyyden symboleita joiden kanssa niiden tekijöitä on adoptoitu perheisiin moniin paikkoihin: Singaporeen, Wieniin, Tukholmaan, Madridiin, Torontoon, Hong Kongiin … Siellä he ovat asuneet ja työskennelleet yhdessä perheiden kanssa. The Journey of Kumjing sai vuonna 2004 alkunsa Bangkokissa pidetystä AIDS-konferenssista jonka aikana satakunta nukkehahmoa levittäytyi Democracy Monumentin ympärille. BACC:ssa esillä oleva kokonaisuus on painava yhteiskunnallinen kannanotto. Se levittää sanomaansa jokaisen ihmisen inhimillisestä arvosta koskettavalla tavalla jolle huumorikaan ei ole vierasta. Sympaattiset hahmot on aseteltu pitkiksi jonoiksi ja niitä täydentävät lukemattomat dokumentit projektin yksityiskohdista. Kumjing on sen yksittäisen burmalaisen naisen symboli joka unelmoi paremmasta elämästä itselleen ja läheisilleen.
Samaan tapaan kuin meillä Suomessakin, on BACC:n orastavan toiminnan tiellä resurssien puute. Keskustelu alakerrosten putiikkien sisällöstä käy kiihkeänä eivätkä yläkerrosten näyttelytilojenkaan sisällöt välty rajoitteilta. BACC tuntuu kuitenkin olevan oikealla tiellä tähänastisella ohjelmallaan jossa tämän hetken tarkastelu ja yhteiskunnallinen pohdinta yhdistyvät maan perinteiden vaalimiseen.