Saviruukut vertauskuvana olemisen hauraudesta

TAIDE 3/2020 Tunne läsnäolosta ja pysähtyneisyydestä  hallitsee hiljaisten hahmojen joukkoa. Niiden ikiaikaisen arkaainen olemus ja poltetun saven lasitteen himmeä hohto murrettuine sävyineen vievät ajatuksen kauas antiikin maailmaan.  Nämä suurimmillaan lähes ihmisen kokoiset saviveistokset voisivat olla ruukkuja, ne ovat sisältä onttoja ja kurottavat kohti yläilmaa. Ne voisivat olla tarkoitettuja säilyttämään ainetta mutta toisaalta niiden toisinaan oudosti vääristyneet muodot […]

Värien maagisesta olemuksesta

TAIDE 2/2020 Värien vuorovaikutus on läsnä kaikkialla siellä missä valoa esiintyy. Taiteessa pigmenteistä rakentuvaan aineeseen on kautta aikojen kiteytynyt maalauksen syvin olemus. Maalaustaiteessa sen osa on ollut muodostaa konkreettinen pinta, jonka fyysisten ulottuvuuksien vaihteluilla luodaan struktuureja ja erilaisia tiloja. Värien luomat aistimukset  eivät kuitenkaan rajoitu vain konkreettiseen materiaan vaan syntyvät myös aineettomista tihentymistä. Näihin on jo […]

Kaksi näyttelyä – kaksi lähestymistapaa

TAIDE 1/2020 Joskus harvoin saattaa näyttelyssä tuntua siltä ettei sieltä millään malttaisi poistua. Heta Kuchkan ja Minna Leinosen luoma ääni-installaatio Myymälä2:ssa pitää otteessaan tällä tavoin. Pienen kellarigallerian huoneissa on viisi pientä monitoria, joiden kuva ja ääni muodostavat tiheän kokonaisuuden. Viisi muusikkoa on saanut valita kukin itselleen merkityksellisen paikan Helsingissä soittaakseen siellä omaa instrumenttiaan. Lopputuloksena on […]

Aineettoman liikkeen väreilyä

TAIDE 1/2020 Valo ja sen liikahdukset ovat Emma Rönnholmin vähäeleisen ilmaisun keskeisiä aiheita. Hän pohtii todellisuutta ja sen hahmottamista erilaisten kuvallisten kokeiden kautta, innoituksenaan liikkuvan kuvan varhaiset vaiheet.  Näyttelyyn astuessaan kohtaa hiljaisen hämärän tilan jossa aika pysähtyy. Arjen esineistä rakentuu näkemisen fragmentaarisuutta ja muuttuvaisuutta kuvastavia teoksia. Esimerkiksi silmälasien linsseistä kootuista läpikuultavista pyöreistä muodoista tulee monitahoisia […]

Herkkyyden tasapainottavasta voimasta

TAIDE 6/2019 Galleria Huudossa esillä olevat Jussi Pykyn piirrossarjat herättävät välittömän kiinnostuksen. Niiden luonne on vaikeasti määriteltävissä, tekniikka vaihtelee lyijykynästä hiileen, pastelliin ja musteeseen. Luonnoksenomaisista kuvista on ripustuksella saatu aikaan tiheitä rykelmiä eri teemoin, jotka hiljaisella tavalla sykkivät suurta kiinnostusta olemisen tasapainon hahmottamiseen. Intuitiivisesti erikokoisille papereille piirretyt kuvat ovat ilmavia ja aihepiiri käsittää ennen kaikkea […]

Pauliina Turakka Purhonen – ristiriitojen väistämättömyydestä

TAIDE 6/2019 Tänä päivänä kohtaa enää harvoin taidetta, joka vähät välittää taidemaailman kirjoittamattomista säännöistä ja niiden yhdenmukaistavasta vaikutuksesta. Eräs vielä vastaan pyristelijöistä on Pauliina Turakka Purhonen, jonka ilmaisu kulkee aivan omia teitään.  Hänen taiteellinen maailmansa on omintakeinen ja johdonmukaisen anarkistinen, arki ja ylevä ovat siinä yhtä. Se muodostaa tervetulleen vastakohdan itsetietoiselle ja näennäisintellektuellille taidemassalle, josta yksityiskohtiaan […]

Unelmia tylyyn todellisuuteen

TAIDE 5/2019 Helsingin kaupunkiympäristö on jatkuvan muutoksen kourissa. Epätilat kaupungin laitamilla alkavat kiihkeän rakentamisen jäljiltä olla pelkkä muisto vain. Yksi näistä paikoista on Jätkäsaari, jossa satamateollisuus on vaihtunut tiiviisti rakennettuun urbaaniin ympäristöön. Kaupunkien olemukseen kiinteästi kuuluvat ajalliset ja kulttuuriset kerrostumat jäävät puuttumaan uusista kaupunginosista, joissa koko rakennuskanta syntyy tyhjästä, samanaikaisesti. Kestää kauan ennen kuin aika […]

Vanhuudesta ja läsnäolon ihmeestä

TAIDE 4/2019 Taiteessa aivan kuten elämässä on pohjimmiltaan kyse läsnäolosta. Taiteilija on parhaimmillaan tarkkailija, joka havainnoi asioita ja osaa kiteyttää ne näkyviksi. Siis sen mikä jää jäljelle kun on ohitettu itsestäänselvyydet ja tyhjät mielikuvat. Näkyväksi tekeminen ja läsnäolon hahmottaminen ovat kuitenkin jotakin muuta kuin todellisuuden toistamista peilikuvan lailla. Ne ovat sanojen ja selitysten tuolla puolen, […]

Valosta runollisia avaruuksia

TAIDE 4/2019 Yhä harvalukuisemmiksi käyvät ne taiteilijat, joiden ilmaisu perustuu omintakeiseen näkemykseen ohikiitävien muoti-ilmiöiden ulottumattomissa. Eräs näistä harvinaisuuksista on valokuvaaja Martti Jämsä, joka herkissä mustavalkoisissa valokuvissaan jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan on keskittynyt taiteen peruskysymyksiin, ennen kaikkea valoon ja sen syvenemiseen varjoksi.  Jämsän vaikuttava näyttely Forum Boxissa on saanut harmillisen epäedullisen ajan keskikesän hiljaisuudessa, sekin […]

Havainnon ihmeellisestä katoavaisuudesta

TAIDE 3/2019 Maalaustaidetta on tapana lähestyä erilaisten vakiintuneiden määritelmien kautta. Siitä puhutaan esittävyyden ja abstraktiuden vastakkaisin termein, ekspressiivisyyden ja hillityn minimalistisen pelkkyyden vastakohtaisten maailmojen välissä. Tulkinnoissa haetaan symboliikkaa, tarinan osuutta suhteessa määritettyihin muotoihin ja niiden yhdistelmän soveltumista luotuihin teorioihin. Puhtaan maalauksellinen lähestymistapa värin ja valon vuoropuheluna ei näinä päivinä ole voimissaan, on kuin se koettaisiin […]